01 toukokuuta, 2022

Kaikki se, mikä on vielä tulossa

Elämässä on erinopeuksisia ajanjaksoja. Joskus aika kiitää ja kymmenen vuotta menee nopeasti. Lapset kasvavat, töissä on kiirettä, elämä muuttuu. Huomaat yhtäkkiä, että elät eri elämässä kuin aiemmin. Välillä aika matelee. Jokainen päivä on pitkä ja yleensä jollain tapaa raskas. Työ, pienet lapset, suru, väsymys tai hankaluudet elämässä. Tuntuu siltä, että päivä ei vaihdu koskaan, mikään ei muutu koskaan.

Molemmissa on tunne, että huppu on päässä, silmien edessä sumua. Aika kulkee vierellä, minä en. Sitä ihmettelee, että milloin herään, vaikka välillä onkin kirkkaampia ja pidemmän näkyvyyden päiviä.

Mä luulen, että me kaikki ollaan jossain kohtaa näissä putkissa. Aina me sanotaan, että pitäisi elää hetkessä, nauttia tästä päivästä, tunnista, sekunnista. Ja me sanotaan myös, että se ois se matka, ei se määränpää.

Ja tässä mä olen. Just nyt, tässä. Jotenkin tosi kirkkaana se tunne mielessä, että vaikka on niin paljon takana, on kaikki se, mikä on vielä tulossa, mun edessä. Mua ei haittaa yhtään se, mitä siellä on. Koska mä tiedän että siellä on koko kirjo. Mutta se on hyvä tunne. Se, että kaikki se, mikä on vielä tulossa, on edessä. Ja mä odotan sitä ja olen tässä tunteessa sisällä. Tuli mitä tuli, niin siellä se on ja se on mun elämä. Ja se on ihanaa!

  

3 kommenttia:

P kirjoitti...

Kiitos tästä muistuksesta. Edessäkin on kaikkea. JOpa mulla joka luulee ettei edessä ole enää mitään.
Mutta on mulla.

Sitruunaa ja vaniljaa kirjoitti...

Voi P! Miten pitkään kestikään vastata! Anteeksi tällainen jäätävä kahden kuukauden viive! Mä oon lukenut sun postauksia, ja mun mielestä sä oot ihan turhaan huolissasi. Sulla on edessä vielä kaikki se, mikä ei ole takana ja sitä riittää. Ajatella miten ihanaa odottaa, mitä kaikkea sieltä vielä tulee. Koska mun silmiin ja korviin sun elämässä on hirvittävä määrä hohdokkaita elementtejä. Vapaus. Sä olet monella tapaa vapaa tekemään asioita mitä moni muu ei ole. Luonne. Sä olet monella tapaa ihminen, joka kutsu luokseen hauskoja tyyppejä, saa ne viihtymään ja palaamaan. Sulta ei puutu mitään <3

P kirjoitti...

Kiitos Jonna kauniista viestistä. Ihanaa että näet mun elämän ja mut noin, kun itseltä se on vieläkin vähän kateissa.
Mutta ehkä se siellä pinnan alla on valmis hyökkäämään esiin.
Ihanaa heinäkuun loppua.