Jotkut ihmiset on jotenkin hirvittävän selväpiirteisiä. Osaavat sanoa, mitä rakastavat, mitä vihaavat. Sanovat kyllä ja sanovat ei. Aina varmasti ja rohkeasti. Kieltäytyvät luontevasti ilman perusteluita. Kohauttavat olkapäitä ja asia on käsitelty.
Miksi mä en pysty siihen?
Mulle moni asia on joustava. Tykkään, koska en vihaa. Voin pitää vähän tai en tykkää kauheasti. Mietin, miksi sanoisin ei. Usein sanon heti kyllä. Ein jälkeen haluan perustella, kertoa syyn. Haluan käsitellä asioita, selventää, selvittää. Haluan puhua loppuun ja kuulla, ymmärtää. Mä voin vaihtaa mielipidettä kun kuulen enemmän, ymmärrän paremmin. En ole ehdoton, koska miksi olisin. Mun minuus ei ole kiinni siitä, pysynkö kiinni jossain mielipiteessä. Mulle käy vaihtaa suuntaa, tehdä toisin, siirtää. Monta harmaata, harvoin valkoista ja mustaa.
Silti mä tiedän mun sisällä, kun mun rajat ylitetään. Kun suostun johonkin, mitä en haluaisi, siirrän tai joustan omien rajojeni yli. Mä näen kun mun kalenteri täyttyy, mä näen kun mun palautumiseen käytettävä aika pienenee yli sen, mitä haluaisin sen olevan. Mitä olin ajatellut sen olevan. Mä tiedän joidenkin ihmisten kohdalla, että tapaaminen saa mut vähän ärsyyntyneeksi. Kun en tule kuulluksi, kun en viitsi enkä jaksa vasta-argumentoida. Kun en välitä tarpeeksi mutta en osaa sanoa ei.
Mä olen vahva. Jaksan tosi paljon. Siksi ajattelen, että pitääkin jaksaa. Pitää jaksaa vähän enemmän kuin joku muu, koska mä voin. Koska mä kestän. Mun jaksamisella mä voin auttaa jotain toista jaksamaan. Tasapainottaa, jakaa taakkaa. Sellainen tunne mulla on. Mä haluan käyttää vastuullisesti mun vahvuutta. Rakentavasti. Mä tunnen sisälläni myös sen, jos en toimi omien arvojeni mukaisesti. Toisia ihmisiä pitää kohdella arvostavasti, kunnioittaen. Rikkoa ei saa. Ketään. Koskaan. Jos olet vahva, et riko.
Rajat on tärkeät. Silti mä ihmettelen, missä mä olin kun niiden piirtämistä harjoiteltiin?
4 kommenttia:
Hyviä pohdintoja. Osaisinpa pohtia yhtä hyvin. Mulla on tuo rajaongelma. Tai ehkä se on Ein sanomisen vaikeus yhdistettynä miellyttämishaluun. PArisuhteessa huono. Työelämässä olen pidetty, koska olen niin helppo, aina sanon joo sopii. No ehkä mä muutenkin olen ihan kiva :)
Muistan muuten kun olin oikeissa töissä Elisalla, niin mun pomo sanoi mulle ja mun kaverille siellä, että mun huono puoli on se et sanon aina joo ja kaverin huono puoli se, että se sanoo aina ei. Et meidän risteytys olis parempi :D
Se oli eka kerta kun kuulin että Joon sanominen on huono juttu.
Nykyään olen enemmän ei-ihminen. Tai sitten en ole, huudan eitä vain mielessäni. Hirmu vaikea asia.
Mulla sama, on helppo olla pidetty kun aika usein sanoo joo. Mut en mä sitä koe ongelmaksi aina. Ne on ne rajat, jotka pitäis tunnistaa ja silloin osata sanoa ei. Yleensä mulle sopii kaikenlainen joustavuus - se tekee ihmisestä aika kivan ja siksi säkin oot kiva. Vaikka osaatkin sanoa ei myöskin, onhan se jo edistystä jos huutaa sitä mielessään. Ehkä tässä vähän on jo oppinut olemaan se risteytyskin. Mut joskus hurauttelen rajojeni päältä oikein huolella. Sit ihmettelen, että whaat! Mitä tuli tehtyä. Ps. Sitä mä ihmettelen, että sä et osais muka pohtia. Siis osaat! Todellakin!
Loistavaa pohdintaa!
Mä oon nuorempana ollut kyllä ihminen, onneksi keski-iässä sitä on alkanut oppia laittamaan rajoja.
Ja tää on niin loistavasti sanottu: When I say No to you, I am saying Yes to me.
Kiitos Taru! (Menipäs muuten aikaa, ennenkuin vastasin, pahoittelut!!!)
Mulla on sama, rajojen asettamista tässä opetellaan itsekukin. Sekin, että pitää ensin pitää itsestään huolta, että auttaa muita, helpottaa niiden rajojen laittamista - just toi mitä säkin kirjoitat. When I say No to you, I am saying Yes to me. Jatketaan opettelua ❤️
Lähetä kommentti