01 toukokuuta, 2022

Kaikki se, mikä on vielä tulossa

Elämässä on erinopeuksisia ajanjaksoja. Joskus aika kiitää ja kymmenen vuotta menee nopeasti. Lapset kasvavat, töissä on kiirettä, elämä muuttuu. Huomaat yhtäkkiä, että elät eri elämässä kuin aiemmin. Välillä aika matelee. Jokainen päivä on pitkä ja yleensä jollain tapaa raskas. Työ, pienet lapset, suru, väsymys tai hankaluudet elämässä. Tuntuu siltä, että päivä ei vaihdu koskaan, mikään ei muutu koskaan.

Molemmissa on tunne, että huppu on päässä, silmien edessä sumua. Aika kulkee vierellä, minä en. Sitä ihmettelee, että milloin herään, vaikka välillä onkin kirkkaampia ja pidemmän näkyvyyden päiviä.

Mä luulen, että me kaikki ollaan jossain kohtaa näissä putkissa. Aina me sanotaan, että pitäisi elää hetkessä, nauttia tästä päivästä, tunnista, sekunnista. Ja me sanotaan myös, että se ois se matka, ei se määränpää.

Ja tässä mä olen. Just nyt, tässä. Jotenkin tosi kirkkaana se tunne mielessä, että vaikka on niin paljon takana, on kaikki se, mikä on vielä tulossa, mun edessä. Mua ei haittaa yhtään se, mitä siellä on. Koska mä tiedän että siellä on koko kirjo. Mutta se on hyvä tunne. Se, että kaikki se, mikä on vielä tulossa, on edessä. Ja mä odotan sitä ja olen tässä tunteessa sisällä. Tuli mitä tuli, niin siellä se on ja se on mun elämä. Ja se on ihanaa!

  

1 kommentti:

P kirjoitti...

Kiitos tästä muistuksesta. Edessäkin on kaikkea. JOpa mulla joka luulee ettei edessä ole enää mitään.
Mutta on mulla.